Pirkkolan urheilupuistoa suunnitellaan laajennettavan länteenpäin uudella monitoimihallilla joka tulisi nykyisen uimahallin viereen. Samassa yhteydessä myös vieressä olevaa parkkipaikkaa laajennettaisiin länteen. Paikka on huono, ja hallin rakentamisesta johonkin toiseen paikkaan on tehty adressi, joka on tätä kirjoittaessa allekirjoitettu melkein 12 000 kertaa. Minustakin halli pitäisi laittaa toiseen paikkaan. Kävin vastikään paikan päällä rämpimässä ympäri metsää, ja näkemykseni vahvistui entisestään.
Mutta miksi aiottu paikka on huono? Halli kaventaisi Keskuspuistoa, mutta miksi se puolestaan olisi huono?
Näen Keskuspuiston erityisen arvon siinä, että se tarjoaa luontokokemuksen keskellä kaupunkia. Luonnossa oleminen rauhoittaa ja kannustaa liikkumaan. Luonnossa oleilu edistää terveyttä monin tavoin ja parantaa mielen hyvinvointia ja lievittää stressiä. Oleellista on siis se, miten ihminen kokee luonnon, ja Keskuspuiston tapauksessa kaupunkimetsän. Ja tämä kokemus riippuu siitä, millainen metsä on kyseessä.
Minä koen olevani metsässä, kun olen metsän ympäröimänä niin, ettei huomio kiinnity johonkin, mikä ei ole metsää. Tämä on tietysti täysin subjektiivinen asia, ja allaoleva on oma näkemykseni paikan päältä. Kävelin metsässä reitin alkaen nykyisen uimahallin kaakkoispuolelta ja pysytellen koko ajan sellaisella etäisyydellä rakennuksista ja teistä, että vielä juuri ja juuri koin olevani metsässä. Havaitsin, että rakennuksista, teistä ja parkkipaikoista pitää olla näkyvyydestä riippuen vähintään 50 – 80 metrin päässä jotta silmä lepäisi metsämiljöössä, ja Hämeenlinnanväylästä etäisyyttä tarvittiin 100 – 150 metriä ettei liikenteen melu olisi ollut aistihavaintoja hallitseva asia. Kun uimahallin ja Hämeenlinnanväylän etäisyys on nyt 360 metriä, niin tästä miltei puolet on nyt miljöön kannalta joko hallin seinän tai liikenteen melun hallitsemaa. Parasta metsää on sellainen, jossa äänimaisemaa hallitsee puiden humina, mutta sellaista oli tällä testilenkillä vain parissa yksittäisessä kohdassa.
Hallin rakentamista parkkihallin ja pelikenttien väliin aaltokattoisen uimahallin pohjoispuolelle on vastustettu sanomalla, että siinä se häiritsisi urheilupuiston miljöötä. Ymmärrän argumentin ja näinhän se on. Mutta kuka antaisi arvon metsämiljöölle?
Jos uusi halli ja parkkipaikan laajennus toteutetaan niin kuin on suunniteltu, metsämäinen ympäristö kapenee näiltä kohdin noin puoleen, ja toinen kahdesta metsäisestä kävelyreitistä muuttuu rakennetuksi ympäristöksi. Minusta se olisi suuri harmi, kun Helsinkiin on tuskin uutta metsää tulossa ja hallin voisi aivan hyvin sijoittaa toisinkin. Metsä on arvokas luontokokemus jos ja vain jos metsää on riittävästi, muuten on kyse puistosta tai puistikosta.
Halutaanko säilyttää tämä miljöö.. 
..vai tämä?
Tästä ajattelusta muuten seuraa myös se, etten pidä tässä kohtaa Keskuspuiston länsireunaa erityisen arvokkaana alueena ihmisten kannalta. Luontotyyppien tai uhanalaisten eläinten vuoksi suojelutarvetta voi olla, mutta kaupunkilaisten virkistyskäyttöön alue ei minusta toimi ainakaan metsänä. Voihan isonkin tien vieressä toki kävellä tai lenkkeillä, mutta sitä varten ei tarvitse säilyttää metsää aivan ison tien vieressä, ellei sitten suojavyöhykkeenä kauempana sijaitsevalle metsäympäristölle.
Pidän kaupunkibulevardeja yleisesti hyvänä kehityssuuntana Helsingissä, sillä tiheämpi rakentaminen säästää enemmän luontoa ja mahdollistaa asukkaille paremmat lähipalvelut ja paremman joukkoliikenteen. Myös Hämeenlinnanbulevardi on minusta harkinnan arvoinen hanke, jos se voidaan toteuttaa heikentämättä Keskuspuiston arvoa metsänä ja luontokokemuksena. Se tarkoittaa, ettei viihtyisän metsän raja, jonka itse piirrän nyt 100 – 150 metrin päähän tien reunasta, saisi siirtyä yhtään. Koska rakennuksen seinä on visuaalinen haitta 50 – 80 metrin päästä, tästä seuraa, että mahdollisen bulevardisoinnin yhteydessä nykyisen väylän itäpuolelle on minun mielestäni varaa rakentaa, mutta vain hyvin kapeasti. Pro Helsinki 2.0 -vaihtoehtosuunnitelmassa tähän esitettiin yhtä n. 45 metrin kortteliriviä, ja sellaista pitäisin vielä mahdollisena. Vuonna 2015 esitetyssä liikenneselvityksessä esitetään uusia ajoväyliä Keskuspuistoon ja sellaisia en kannata, mutta muuten suhtaudun optimitisesti ajatukseen, että kapea talorivi voisi bulevardisoinnin yhteydessä myös vähentää Keskuspuistoon aiheutuvaa meluhaittaa. Bulevardisuunnitelmassa ei keksitä mitään erityistä uutta, vaan käytännössä Mannerheimintien kaltainen väylä jatkuisi nykyistä pohjoisemmas.
Toki voi olla ettei kapeaa taloriviä kannata rakentaa, koska kuten Soininvaara toteaa, sellainen ei ole mitään kaupunkiasumista. Toinen pohdinta on, onko Pirkkola jo liian kaukana Helsingin keskustasta bulevardisoinnin kannalta. Toisaalta ajattelen, että Hämeenlinnanväylän bulevardisointi toisi Keskuspuiston paljon useamman ulottuville – sekä uusien talojen asukkaiden että nykyisten Haagan asukkaiden, joille on tällä hetkellä tarjolla Metsäläntien ja Kehä 1:n välissä kaksi alikulkua ja kaksi siltaa.
Minusta on kuitenkin tärkeintä, että Keskuspuiston laadukasta metsämiljöötä tarjoava pinta-ala ei enää vähene nykyisestä. Tähän asti Keskuspuistoa on voitu nakertaa talo, kortteli tai halli kerrallaan, ja kaupunkimetsän suojelu on ikuista väsytystaistelua ja perääntymistä. Toivoisin, että Hämeenlinnanbulevardin jälkeen Keskuspuistosta tehtäisiin kansallinen kaupunkipuisto joka olisi suojattu rakentamiselta pysyvämmin ja metsän luontoarvoja turvaten.