Asuin lapsena Malminkartanossa muutaman vuoden ihan Kartanonmetsän laidalla. Tuo metsä on kallioisen mäen päällä, mäen läpi menee junarata ja Malminkartanon asema on tunnelissa mäen alla. Nyt metsään suunnitellaan rakentamista. Kävin viime viikolla tutustumassa metsään, ja tässä tekstissä on mun ajatuksia siitä miten metsän länsipuolta pitäisi säästää rakentamista keskittämällä.
Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja, ja lähtökohtaisesti julkisen liikenteen varteen on hyvä rakentaa. Raideliikenteen asemanseudut on erityisen hyviä, erityisesti silloin kun uutta autotietä tarvitaan vähän ja luontoon tarvitsee kajota vähemmän per asunto. Toisaalta myös luontoarvot ja virkistysarvot on tärkeitä – erityisen arvokkaat luontokohteet on suojeltava, ja Helsingin asukkaiden olisi hyvä päästä luontokokemuksen äärelle mieluiten lyhyen kävelymatkan päässä.
Suunnittelukilpailun työt on 3. huhtikuuta asti kommentoitavana. Jokaisessa työssä kajotaan metsään varsin paljon, mutta jonkin verran myös jää jäljelle. Kerrosneliömetrejä tulee kussakin työssä reilu 100 000 ja uusien parkkipaikkojen määrä olisi 700 – 900. Neliapila-suunnitelmassa puolet parkkipaikoista tehtäisiin kallion sisään.
Metsä on nykyisellään ehta lähiömetsä. Sieltä löytyy majoja, tölkkejä, kakkaa wc-paperin kera, graffiteja ja paljon eläinten jälkiä. En tunne lintuja, mutta kuulin monen erilaisen linnun ääniä. Myös lahopuuta ja kääpiä on yllättäviä määriä, ja näinpä metsässä myös muutaman peuran. Puusto on ajoittain tiheää, sellaista jota ei talousmetsissä näe. Keskikohta on kallioinen ja korkea, ja siellä on yllättäviä korkeuseroja ja paras luontofiilis.
Mutta hetkinen, eikö tuo metsä ole viheraluetta? Katsoin yleiskaavaa, mutta se ei valitettavasti juuri auta. Periaatteessa yleiskaavassa viheralueiksi merkittyihin alueisiin ei pitäisi kajota niin kauan kuin kaava on voimassa, mutta yleiskaava käsittelee maastoa summittaisesti isohkoina ruutuina tai pikseleinä. Rajanveto on siis jätetty käytännössä auki, ja suunnittelukilpailussa yleiskaavaa on tulkittu miten milloinkin.
Kävin itse tutustumassa Kartanonmetsään. Kävelin metsässä lenkin siten, että juuri ja juuri koin vielä olevani metsässä. Pohjoisreunalla luontokokemusta pilasi erityisesti rakennukset ja näkymät rakennettuun ympäristöön, etelässä näiden lisäksi Malminkartanontie jolla oli kävelyn aikaan jatkuvaa äänekästä liikennettä. Otin kävelyreitin ylös kännykän GPS:n avulla. Raja on toki hyvin subjektiivinen. Allaolevan kuvan vihreä alue on suunnilleen se alue, jolle voisin ajatella meneväni piknikille tai muutenvaan rentoutumaan. Lisäksi raja riippuu vuodenajasta – nyt paksut havupuuryhmät peittivät hyvin sekä ääntä että näkymiä, kun taas lehtipuut eivät tarjonneet mitään suojaa. Kenties kesällä lehtipuut eristävät paremmin.
Kävelyreissulla tuli muutama erityinen ajatus alueen kehittämisestä. Ensiksi Malminkartanontien varteen voisi mahtua talorivi joka suojaisi Kartanonmetsää tien ääniltä. Tämä talorivi voisi olla matalampi kuin tien eteläpuoliset talot, siten etteivät ne peittäisi taivasta oleellisesti enempää kuin nämä eteläpuoliset talot peittävät valmiiksi. Lisäksi talorivit voisivat olla väriltään tummia metsän puolelta katsottuna. Toiseksi metsän pohjoispuolella paljaana olevan junaradan päälle voisi tehdä kannen niin, että kallioleikkausraiskileen fiilis vaihtuisi luontoisempaan. Kannen päällä voisi olla vaikka pensaita ja leikkipaikka. Kolmanneksi rakentaminen sopisi erityisesti Kartanonmetsän itäpäähän, jonka metsäisestä pinta-alasta noin puolet on jo valmiiksi tunnelmaltaan kahden metsän keskelle tehdyn talon pihaa.
Näistä lähtökohdista Kylämäki ja Neliapila on muita kahta parempia suunnitelmia. Molemmista kuitenkin jättäisin metsän luoteisreunan rakentamisen pois. Se reuna on kauimpana juna-asemasta, pienentää merkittävästi radan länsipuolella olevaa yhtenäistä metsäaluetta, eikä tarjoa oikein mitään esim. meluntorjunnan kannalta.
Ajattelen kyllä niinkin, että erityisesti Malminkartanontien varteen tulevat talot pitäisi malttaa tehdä melkein suoraan metsään kiinni ilman, että sille puolelle raivattaisiin ylimääräisiä pihapolkuja, piharakennuksia, tai parkkipaikkoja. Ehkä tähän sopisi taloja, joiden metsän puoleisesta ovesta voi astua suoraan metsään.
Minulla ei ole erityistä mielipidettä siitä, montako kerrosneliömetriä Kartanonmetsään pitäisi rakentaa. Ymmärrän argumentteja eri suunnista, ja pidän asemanseutua toki rakentamiselle otollisena alueena. Jos alueelle halutaan rakentaa suunnilleen niin paljon kuin suunnittelukilpailun suunnitelmissa, minä sijoittaisin sen Malminkartanontien varteen ja metsän itäpäähän ulottuen aina sille tasalle, jolla on nyt jo taloja metsän keskellä. Samalla pitäisi minimoida kävelyetäisyys juna-asemalle siten, että mäen päältä pääsee laitureille suoraan sekä portaita että hissillä. Autopaikat pitäisi sijoittaa ensisijaisesti maan alle tai Malminkartanontien varrella olevaan pysäköintilaitokseen, ja kaikkein lähimpänä asemaa näen perusteita joustaa parkkinormista alaspäin.
Samalla kävelyreittejä metsään on tehtävä monestakin suunnasta lisää. Nykyisellään Kartanonmetsään on monin paikoin vaikea kävellä.
Tässä ei ole nyt huomioitu erityisiä luontoarvoja esim. uhanalaisten lajien kannalta, koska en ole biologi enkä löytänyt tätä tietoa, mutta tämä on se tapa jolla itse ajattelen Helsingin rakentamisesta. Uutta tarvitaan, asemanseudut on hyviä, ja metsää olisi hyvä säästää mahdollisimman paljon ja mahdollisimman isoina yhtenäisinä alueina. Nyt kannattaa vielä kommentoida suunnitelmia kun ehtii, olit sitten samaa mieltä tai eri mieltä kuin minä :).