Itsenäisyydessä on kyse vapaudesta.
Suomen itsenäisyys koitti 102 vuotta sitten. Se tarkoitti alkujaan vapautta ulkomaisen keisarin vallasta ja sortovuosista. Eri puolilla Suomea asui monenlaista väkeä, mutta kansallistunne yhdisti itsenäisyysaktivisteja. Vapaus saavutettiin, mutta alkuun oli epäselvää, mitä se tarkoittaa ja miten sitä pitäisi käyttää.
Vapaus suorasta ulkomaisesta vallasta johti pian sisällissotaan joka jakoi kansan kahtia. Sodan jälkeen haaveiltiin omasta kuninkaasta ja kiisteltiin kielikysymyksestä. Hallintomuodoksi valikoitui demokratia, mutta naisten ja vähemmistöjen asema oli yhä heikko. Sen jälkeen, vuosikymmenten saatossa, Suomi on vaurastunut, sivistynyt ja maallistunut. Suomi on vapautunut suomettumisesta ja tullut entistä itsenäisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi.
Vuosituhannen vaihtuessa saavutin itse täysi-ikäisyyden ja henkilökohtaisen itsenäisyyden. Koin oman osani yhteiskunnassa melko vapaaksi vaikka ymmärsin, miten todelliset ja kuvitellut odotukset vaikuttavat meihin. Itsenäisyys on asia, jota omassa elämässämmekin tavoittelemme.
Ilman Suomen itsenäisyyttä minunkin itsenäisyyteni olisi varmasti vähäisempää ja se on minusta hyvä syy juhlia itsenäisyyspäivää. Samalla täytyy muistaa, että työ yksilöllisen itsenäisyyden eteen on vielä kesken. Joidenkin itsenäisyys ei toteudu taloudellisten realiteettien takia, toisten ulkopuolisten odotusten vuoksi, kolmansia kohdellaan eri tavalla kuin muita. Joidenkin sukupuoli-identiteetin itsenäisyyttä rajoitetaan lailla. Mm. Tuvalun ja Malediivien itsenäisyys on uhattuna, koska muissa maissa on käytetty itsenäisyyttä vastuuttomasti. Listaa voisi jatkaa, ja näihin asioihin täytyy pyrkiä vaikuttamaan.
Tänään on kuitenkin hyvä päivä juhlia Suomen ja sen kansalaisten itsenäisyyttä sellaisena, kuin se toteutuu nyt.
Hyvää itsenäisyyspäivää!