IDAHOT
Tasan 30 vuotta sitten WHO poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta. Siksi tänään vietetään homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää (International Day Against HOmo-, Trans- and biphobia). Vuosi 1990 oli kansainvälinen käännekohta ja virstanpylväs. Nykyään seksuaalisuus ja sukupuoli nähdään luonnostaan monimuotoisina asioina ja hyvä niin.
On hyvä muistaa, että viime vuosisadalla vähemmistöihmisten kohtelu oli monesti epäinhimillistä. Suomessa saattoi saada homoseksuaalisuudesta kaksi vuotta vankeutta. Joissain maissa rangaistuksen saattoi välttää suostumalla hoitoihin, jotka ovat olleet luonteeltaan kokeellisia uskomushoitoja, ja joista on todettu olleen vain haittaa. Vuosisatoja vanhat asenteet kuitenkin elävät yhä ja aiheuttavat monenlaista kitkaa ihmisten välille. Ennen 1900-lukua seksuaalivähemmistöjen vastainen ajattelu vaikuttaa Suomessa johtaneen tuomioihin vain harvoin, ja ankarampaa suhtautumista vaikuttaa levinneen tänne esim. 1930-luvulla Saksasta. Tuolloin vallassa olleet argumentit on nyt työnnetty syrjään, mutta niitä kuulee silti toisinaan täälläkin ja monessa muussa maassa tilanne on oleellisesti huonompi.
Tänään on hyvä päivä katsoa vaikka BBC:n ja Stephen Fry:n tekemä dokumentti Out There, jonka voi kokonaisuudessaan katsoa YouTubesta.
Vähemmistöt ovat kaikkialla
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten määrää on vaikea tutkia luotettavasti, mutta tutkimustulokset viittaavat usein 2 – 3 % osuuteen jossa ei ole oleellisia ajallisia tai alueellisia eroja. 3 % osuus tarkoittaisi, että satunnaisesti valitussa 23 ihmisen joukossa olisi todennäköisesti ainakin yksi.
Jos ajattelet vaikkapa koululuokkaa, ruuhkabussia, toimistoa, täyttä ravintolaa, omaa sukuasi tai mitä tahansa yli 20 – 30 ihmisen ryhmää, on tilastollisesti todennäköistä, että joukossa on seksuaalivähemmistöön kuuluva tai useampi. Jos et tiedä keitä he ovat, se johtuu siitä, etteivät he koe voivansa puhua asiasta sinulle. Tällä tavoin suuri osa heteroseksuaalisista ihmisistä on kautta historian päätynyt elämään kuplassa, tietämättöminä läheistensä jokapäiväisestä todellisuudesta joka on hyvin erilaista, kuin he kuvittelevat.
Kaatuneitten muistopäivä
Tänään on myös kaatuneitten muistopäivä. Tänään kunnioitetaan Suomea koskevissa sotatilanteissa ja muissa kriiseissä menehtyneiden muistoa. Päivää alettiin viettää Suomessa vuonna 1940 talvisodan jälkeen, mutta merkitys oli alusta lähtien laajempi. Marsalkka Mannerheim käski tuolloin, että toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä
”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.
On selvää, että Suomen sodissa on kautta aikojen taistellut ja kaatunut kaikenlaisia ihmisiä. Muistakaamme siis kaikkia kaatuneita sellaisina kuin he olivat – ei idealisoituina sotilashahmoina vaan yksilöinä. Sellaisina, kuin nyt elävät ihmiset ovat.
Kaatuneitten muistopäivänä muistetaan myös teloitettuja ja vankileireillä menehtyneitä. Euroopan historiassa teloituksilla ja vankileireillä on monin tavoin iso rooli, Suomellakin suurempi kuin haluttaisiin myöntää. Tästä historiasta on tärkeää ottaa opiksi jottei se koskaan toistuisi. Asian ytimessä on kaikkien jakamaton ihmisarvo.
