Kesän jälkeen on taas puhuttu poikkeuksellisesta lämmöstä. Kaverit kertovat lokakuisista perhoshavainnoista ja somessa kiistellään sään ja ilmaston erosta. On aika vilkaista jälleen Ilmatieteen laitoksen säähavaintoihin. Allaoleva analyysi jälleen Helsingin Kaisaniemen havaintoasemalta, ja koskee siis erityisesti Helsinginniemen olosuhteita. Laskentataulukko on jälleen saatavilla. Juttu on jatkoa aiemmille analyyseille, joita on joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuilta.
Jos luet tätä mobiililaitteella eikä käppyrät näy kerralla kokonaan, niitä voi vierittää sivusuunnassa.
Syyskuun alkupuoli oli lämmin, mutta ei poikkeuksellinen. Kuukauden puolivälin hyisen kylmältä tuntunut jakso oli mittahistorian näkökulmasta paluu keskimääräiseen syyssäähän, ja muutaman päivän päästä loppukuu menikin sitten poikkeuksellisen lämpimissä olosuhteissa. Kolme loppukuun päivämäärää sai lämpimämmän tuloksen, kuin kertaakaan vuosina 1882 – 1981.
Vuosittaisia arvoja katsoessa koko aikasarjan trendi näyttää noin +2 astetta. Vaihtelua on kuitenkin paljon. Viime vuosisadan puolessavälissä oli paljon lämpimiä syyskuita, ja myös ennätykset asettuvat tälle välille. Viime vuosikymmeninä syyskuun keskilämpötilassa ei ole tehty ennätyksiä, mutta lämpö on ollut jatkuvaa. Keskilämpötila ei ole 12 vuoteen ollut kertaakaan alle 12 astetta, kun aiemmin tätä kylmempi keskilämpötila on ollut normaalitila. Vuosien välinen vaihtelu onkin ollut pientä, mikä viittaa siihen, että viime vuosien tuuliolosuhteet ovat vakiintuneet ja kylmät pohjoistuulet ovat käyneet harvinaisiksi Helsingin syyskuissa.
Jos ilmastonmuutos ainoastaan korottaisi lämpötiloja ja kaikki muu pysyisi ennallaan, sitä ei ehkä voisi sanoa ilmastokriisiksi. Kasvihuoneilmiön voimistuessa lämpö myös jakautuu eri tavalla ja tuulet muuttuvat, ja näiden mukana myös sateet, haihdunta ja kosteus. Kyse on kokonaisvaltaisesta ilmasto-olosuhteiden muutoksesta, ja yleensä globaalisti kuivempaan suuntaan. Kosteus ja makean veden saatavuus puolestaan määräävät monia muita asioita, ja lopputuloksena kaikki on muuttumassa. Hiilidioksidin kasvava määrä voi nopeuttaa kasvien kasvua, mutta ilo on lyhytaikainen jos makea vesi loppuu tyystin tai saapuu harvoina rankkasateina, jotka huuhtovat rakenteet tiehensä maanpintaa pitkin sensijaan, että sadevesi imeytyisi maahan ja muodostaisi pohjavettä.
Syyskuun keskilämpötila vuosina 1882 – 1989 oli 11,0 C. 1990-luvulle asti vuosikymmenen keskilämpötila pysyi aika lähellä tuota reilun sadan vuoden keskilämpötilaa poiketen siitä enimmillään 0,8 astetta. Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat selkeä irtiotto tästä, ja vuoden 2020 syyskuun keskilämpötila 13,8 astetta on jo melkein kaksi astetta tuon keskiarvon yläpuolella.
Globaalisti ja Euroopassa syyskuu oli ennätyksellisen lämmin, 0,05 C lämpimämpi kuin edellinen ennätys vuonna 2019.
Aiempaa lämpimämmät syksyt osaltaan selittävät talven tulon viivästymistä ja leutoja alkutalvia. Kehitys jatkuu vielä vaikka tekisimme mitä, mutta jos ilmastokriisi rajoitetaan Pariisin sopimuksen mukaisesti 1,5 asteeseen tai selvästi alle 2 asteeseen, niin ehkä Helsingin syyskuut lämpenevät enää toiset kaksi astetta.