Venäjä aloitti sotatoimet Ukrainassa torstaina 24. helmikuuta 2022. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, että autoritaariset Venäjä ja Kiina ovat lähentyneet ja että Kiina ymmärtää Venäjän turvallisuushuolia. Kiina on Venäjän tavoin keskusjohtoinen valtio joka uskoo että länsimaiset demokratiat heikkenevät ja ”autoritaarisuuden aika on nousussa”. Myös Suomessa on herätty siihen, että autoritaarisuutta on aliarvioitu. Mutta miettivätkö hallitsijat oikeasti tällaisia?
Jos Venäjällä syntyy niin kova sodan vastustus, että Putin syöstään vallasta, Venäjällä seuraa arvaamaton ajanjakso. Kuka ja millaiset voimat nousevat valtaan? Minkä suunnan Venäjä ottaa?
Helsingin Sanomat, 25. 2. 2022
Se olisi Kiinan johdolle kauhuskenaario. Kiinalla on tietysti yhteistä rajaa ja isot taloudelliset intressit Venäjän kanssa. Suurin syy Kiinan johdon kauhuun olisi kuitenkin se, että iso autoritaarinen maa näyttäisi esimerkkiä vallankeikauksesta. Sellaista Kiinan kommunistinen puolue ei todellakaan halua.
Tämä näkökulma oli itselleni yllättävä ja samalla paljastava. Se asettaa Venäjän toimet osaksi pitkää historiallista jatkumoa.
Rooma perustettiin n. vuonna 753 eaa kuningaskuntana, mutta viimeiset kuninkaat olivat sellaisia autoritaarisia tyranneja, että monarkia kiellettiin Roomassa ikuisiksi ajoiksi. Rooma valtasi Välimeren alueen valtiot ja toi lopun mm. Kreikan alueen demokratioille. Rooman tasavalta ei kuitenkaan kestänyt, kun joukko toinen toistaan kunnianhimoisempia miehiä alkoi murentaa senaatin valtaa. Lopulta muuan Julius Caesar julisti olevansa diktaattori koko loppuelämänsä. Kuningas-nimike ei palannut, mutta käytännössä valtaoikeudet olivat samat. Caesarin loppuelämä jäi lyhyeksi, mutta hänen jälkeensä riitti muita keisareita. Länsi-Rooman hajottua Euroopassa oli pitkään vallalla absoluuttinen monarkia jossa kuninkaan vallan katsottiin tulevan suoraan jumalalta. Sikäli kun valtaoikeuksista oli kiistaa, osapuolina oli kuninkaan lisäksi yleensä kirkko ja aateli, tai Englannin Bill of Rights -lainsäädännön kohdalla protestantit.
Keskiajan väistyessä syntyi renessanssi, jolloin antiikin taide ja filosofia löydettiin uudelleen. Eurooppalaiseen ajatteluun tuli uusia vaikutteita myös matkustuksen myötä niin Amerikan alkuperäiskansoilta kuin Kiinasta ja Intiasta. Nämä vaikutteet saivat eurooppalaiset, mm. Jean-Jacques Rousseaun, miettimään mihin ihmisten välinen eriarvoisuus perustuu ja mistä se on lähtöisin. Rousseaun aikaan Ranska oli absoluuttinen monarkia jossa aatelisto liehitteli kuningasta ja haali omaisuutta mm. Haitin orjaplantaasien avulla.
Absoluuttista monarkiaa, harvainvaltaa ja aateliston tulonlähteitä kuitenkin puolustettiin monin argumentein. Amerikan mantereen vapaammin elävät alkuperäiskansat sivuutettiin kehittymättöminä villeinä. Haitissa kehitettiin institutionaalinen rasismi tukemaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä – Haitissa moni entinen orja tai orjan jälkeläinen nimittäin saavutti sellaista menestystä joka uhkasi Ranskassa oleilevien plantaasinomistajien tuloja niin, että niitä piti nousta puolustamaan rotuerottelulla.
Tässä tilanteissa USA itsenäistyi ja muodosti perustuslaillisen tasavallan, joka osaltaan inspiroi eurooppalaisia erityisesti Euroopan länsirannikolla.
Government is instituted to guarantee man the enjoyment of his natural and inalienable rights. These rights are equality, liberty, security, and property.
Ranskan perustuslaki vuodelta 1793 oli vallankumouksellinen.
Ranskan suuri vallankumous alkoi vuonna 1789 ja Haitin orjakapina vuonna 1791. Näitä seurasi Haitin itsenäistyminen ja vuosikymmeniä kestänyt yhteiskunnan uudelleenmäärittelyn kausi. Ranskassa kirjoitettiin 25 vuoden aikana perustuslakia uusiksi ainakin kahdeksan eri kertaa. Erilaisten tasavaltayritelmien jälkeen nähtiin Napoleonin keisarikunta ja kolme kuningasta joista viimeinen, Ludvig Filip ensimmäinen, hallitsi tittelillä ranskalaisten kuningas. Titteli oli suora viittaus siihen, ettei kuninkaan valta tullut enää jumalalta vaan kansalta. Ranskan suuren vallankumouksen tasavaltahaaveet eivät toteutuneet, mutta perustuslaki oli tullut jäädäkseen eikä ranskalaisten kuningas enää voinut sivuuttaa kansaa eikä tehdä päätöksiä vain oman mielensä mukaan. Vuoden 1830 jälkeen perustuslaissa säädettiin mm. lehdistönvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja vallanjaosta, jossa parlamentti käyttää valtaa kuninkaan lisäksi ja määrää mm. valtion turvallisuuteen liittyvistä asioista. Aatelisten laissa määriteltyjä erioikeuksia, jotka oltiin suuren vallankumouksen aikaan poistettu, ei palautettu. Täydet poliittiset oikeudet, myös äänioikeus, kuitenkin myönnettiin vain riittävän varakkaille miehille.
Muissa Euroopan maissa vastustettiin Ranskan vallankumouspyrkimyksiä. Niitä pyrittiin hillitsemään mm. sodalla, ja suurimman osan olemassaolostaan Ranskan ensimmäinen tasavalta olikin sodassa mm. Itävallan, Britannian, Preussin ja Venäjän kanssa. Ranska pärjäsi yllättävänkin hyvin reformien, tasavaltalaisen asevelvollisuuden ja sittemmin muuan nuoren tykistökenraalin Napoleon Bonaparten ansiosta. Muiden suurvaltojen onnistui kuitenkin estää liberalismin ja tasavalta-aatteen leviäminen diplomaattisesti.
Erityisesti Suurvaltojen tasapainoa edisti Itävallan ulkoministerinä ja valtiokanslerina toiminut Klemens von Metternich. Hän tavoitteli vakautta vastustamalla liberaaleja ja nationalistisia pyrkimyksiä ja tukemalla Habsburgien imperialismia ja Euroopan suurvaltojen voimatasapainoa. Metternichin työkaluihin kuului mm. sensuuri, suuri vakoojaverkosto ja laajamittainen kirjeiden avaaminen. Nationalismin vastustaminen oli erityisen tärkeää Habsburgien etujen vuoksi, sillä Itävallan keisarikuntaan kuului useita eri kansallisuuksia Veronasta Ukrainan Chernivtsiin asti. Metternich onnistui hillitsemään liberaaleja uudistuksia ja pitämään Euroopan suurvaltapelin jonkinlaisessa tasapainossa vuoteen 1848 asti.
Tällä kertaa muutos ravisteli koko Eurooppaa. Ludvig Filipin kansankuninkuus kaatui vuonna 1848 helmikuun vallankumouksessa joka johti Ranskan toiseen tasavaltaan ja liberalistiset ja nationalistiset voimat käynnistivät useita kansannousuja. Taustavaikuttimia oli myös mm. teollistumisen aiheuttamat haasteet, erityisesti Irlannissa tuhoa kylvänyt perunarutto ja huonot viljasadot. Monet lukivat suurella mielenkiinnolla Ranskan suuresta vallankumouksesta ja sitä seuranneista käänteistä ja mantereen kruunupäät pelkäsivät asemansa puolesta. Italiassa syttyi useita kapinoita joilla tavoiteltiin Italian yhdentymistä, Saksan alueella vaadittiin vapauksia ja saksalaisten valtioiden yhdistymistä ja Habsburgien monarkiaa vastaan kapinoitiin mm. Wienissä ja Unkarissa.
Seurasi Kansojen kevät tai Euroopan hullu vuosi, jonka myötä ympäri Eurooppaa, mm. Italiassa, Tanskassa, Preussissa, Itävallassa ja Unkarissa kirjoitettiin perustuslakeja joilla rajoitettiin monarkkien valtaa ja tuotiin oikeuksia kansalaisille. Äänioikeus oli yleensä vahvasti rajoitettu.
Kansojen kevät oli yllättävä uusi tilanne. Hallitsijoiden aiemmin häätämät vallankumoukselliset palasivat kotimaihinsa ja muutoksia pyrittiin tekemään rohkeasti ja nopealla aikataululla. Vuoden mittaan uudistajien rivit kuitenkin rakoilivat ja taantumukselliset (tai englanniksi reaktionääriset) monarkit, aristokraatit ja heidän tukijansa onnistuivat säilyttämään valta-asemansa. Vallan hintana oli perustuslakien säätäminen. Ne rajasivat monarkkien valtaa ja takasivat kansalaisille vapauksia yhdenvertaisena lain edessä, kun ennen kansalaiset olivat yhdenvertaisia kuninkaan edessä.
Lähinnä Englannissa ja Venäjällä säästyttiin kansannousuilta. Englannissa demokratisoituminen eteni muilla keinoin. Venäjällä tsaari Nikolas I oli jo aiemmin tukahduttanut kansannousuja julmasti ja muun Euroopan kärsiessä vallankumouksista Nikolai I kiristi valtaansa mm. sensuurin ja rajoitusten keinoin. Vuonna 1849 tsaari pelasti Habsburgien vallan marssittamalla 200 000 miehen vahvuisen armeijan Unkariin.
1800-luvun jälkipuoliskolla teollinen vallankumous numero 2 toi mm. lennättimen ja rautatiet massojen ulottuville. Otto von Bismarck yhdisti Saksan ja manner-Eurooppa alkoi teollistua nopeasti. Keskiluokka alkoi kasvaa ja vaurastua ja lapsityövoiman käyttö väheni. Työväenliike alkoi järjestäytyä ja sosialismi alkoi muodostua Eurooppaa muovaavaksi voimaksi.
1900-luku oli suurimmassa osassa Eurooppaa demokratian etenemisen aikaa – siis isossa mittakaavassa. 2. maailmansodan jälkeen Espanjassa ja Portugalissa oli diktaattorit (Franco vuoteen 1975 ja Salazar vuoteen 1968 asti) ja Kreikkaa hallitsi äärioikeistolainen autoritaarinen juntta vuosina 1967 – 1974. Muutoin ensimmäisen maailmansodan jälkeen äänioikeus laajeni monin paikoin koskemaan kaikkia aikuisia, monesta Euroopan maasta tuli tasavalta ja kansalaisoikeudet vahvistuivat. Kaupungistuminen eteni vauhdilla. Liikkumisenvapaus, uskonnonvapaus, ja omaisuudensuoja vahvistuivat. Feminismin ensimmäinen aalto toi naisille äänioikeuden ja vuosisadan loppupuolella toinen aalto edisti tasa-arvoa kotona ja työpaikalla.
Ja sitten oli Neuvostoliitto.
Venäjä oli absoluuttinen monarkia vuoteen 1905 asti, jolloin mielenosoitukset, mellakat, lakot ja kapinointi pakottivat tsaari Nikolai II:n säätämään perustuslain. Lokakuun manifestissa luvattiin oikeuksia kuten henkilökohtaista loukkaamattomuutta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja yhdistymisvapautta. Vaikka näitä kansalaisoikeuksia ei toteutettu luvatussa laajuudessa, mm. puolueiden, ammattiliittojen ja oppositiolehtien toiminnasta tuli laillista. Valtakunnanduuma oli kuitenkin vallaltaan rajattu, tsaari Nikolai II hajotti sen useasti ja lopulta lainsäädännöllä varmistettiin, että duumaan saatiin enemmistö keisarinvallan kannattajia. Venäjän keisarikunta sai loppunsa vuonna 1917. Maassa järjestettiin yhdet jokseenkin vapaat vaalit, mutta perustuslakia säätävä kokous ehti istua yhden päivän ennen kuin se sysättiin sivuun. Neuvostoliitto ei ollut missään vaiheessa demokraattinen, ja Stalinin aikaan maa kehittyi totalitarismiksi. Mihail Gorbatsov salli demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa, mutta pian Neuvostoliitto hajosi. Alkuun Venäjällä demokratia toteutui myös käytännössä, mutta pian maa kääntyi takaisin kohti autoritarismia.
Russian President Vladimir Putin’s authoritarian regime leads the campaign to undermine the very concept of democracy in Europe, the United States and other countries in the Western Hemisphere. We saw this with Russia’s interference in the U.S. election in 2016 and elections in France, Germany, Austria and the referendum in the Netherlands ….. For nearly a decade, RT and Sputnik, the Kremlin’s main propaganda outlets, have been used not to promote and elevate the image of Russia, but instead to denigrate democracies in Europe and the United States, claiming that these countries are corrupt and unresponsive to voters’ concerns on issues such as immigration.
Freedom in the World 2018: Democracy in Crisis, American Foreign Service Association,
Viime vuonna IDEA (Institute for Democracy and Electoral Assistance) julkaisi raportin, jonka mukaan Euroopan demokratiakehitys oli huolestuttavaa jo ennen, mutta COVID-19 -pandemia heikensi sitä entisestään. Erityisesti huolta on aiheuttanut ilmaisunvapauden kehitys. Euroopassa Unkari, Puola ja Slovenia ovat luisumassa kohti autoritarismia. Muita raportin mukaan huolestuttavia esimerkkejä on Brasilia, Intia ja Turkki. Vuonna 2020 selvästi useampi maa oli matkalla kohti autoritarismia kuin demokratiaa. Populismia on käytetty mm. Unkarissa ja Puolassa välineenä autoritarismin edistämiseen.
“If there is one key message in this report, it is that this is the time for democracies to be bold, to innovate and revitalize themselves,” he said.
Kevin Casas-Zamora, Institute for Democracy and Electoral Assistance, 2021
Demokratia siis todella on uhattuna, mutta suuressa mittakaavassa sillä menee silti hyvin. Epädemokraattinen autoritarismi on kuitenkin vallalla mm. Kiinassa, Venäjällä ja Turkissa ja monessa Lähi-Idän, Kaakkois-Aasian ja Afrikan maassa. Eurooppa ja Amerikka muodostavat länsimaisen liberaalin demokratian ytimen, joskin Yhdysvalloissa on valitettavasti tapahtunut negatiivista kehitystä osin autoritaarisempien suurvaltojen vaikutuksesta.
70 % maailman väestöstä elää epädemokraattisessa tai heikkenevän demokratian maassa. Demokratialle suotuisa kehitys ei ole selviö, ja moni demokraattinen maa on vajonnut takaisin autoritarismiin ajan hengen muuttuessa – toki kuninkaaksi ei ole enää ollut tapana nimittäytyä. Demokratia tarvitsee puolustajia sillä se ei puolusta itseään eikä demokratian voittokulusta ole mitään takeita. Ja vaikka demokratia-aktiiveja voi syyttää jonkinlaisesta kulttuuri-imperialismista, liberaalia demokratiaa voi minusta myös viedä ulkomaille.
Vieväthän myös autoritaariset hallitsijat omaa ajattelutapaansa.
Ja vaikka länsimaisesta näkökulmasta toivoisi Kiinan harkitsevan linjaa uudestaan, puolitoista viikkoa sodan alun jälkeen viesti on tämä:
China’s friendship with Russia is ”rock solid” and the prospects for cooperation are very broad, Chinese Foreign Minister Wang Yi said on Monday.
Reuters